YTN:n lausunto työaikalakiesityksestä

Työaikalain kokonaisuudistusta selvittänyt kolmikantainen työryhmä sai mietintönsä valmiiksi kesäkuun lopussa 2017. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi työaikalaki, joka korvaisi vuoden 1996 työaikalain. Lausuntokierros työryhmän esityksestä uudeksi työaikalaiksi päättyi 1.9.2017. 

Tavoitteena on antaa eduskunnalle hallituksen esitys uudeksi laiksi keväällä 2018. Uuden lain vaikutukset kohdistuisivat vasta lain voimaantulon jälkeen solmittuihin työ- ja virkaehtosopimuksiin.

Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n lausunnossa nostettiin esiin seuraavat kohdat:

Soveltamisala

Kohtaa olisi tarkennettava siten, etta työaikalain ulkopuolelle jäisivät vain tehtävät, jossa työntekijällä ei ole lainkaan sovittua työaikaa ja hänella on tosiasiallinen mahdollisuus täysin itsenäisesti päättää työajasta ja sen sijoittumisesta työnantajan tai työsuhteen ulkopuolisen tekijän sitä rajoittamatta.

Työaika ja matkustamiseen käytetty aika

Työturvallisuuslain 10 §:n mukainen vaarojen selvittämis- ja arviointimenettely ei ole osoittautunut tehokkaaksi keinoksi havaita ja rajoittaa matkustamiseen liittyviä kuormitustekijoita. Komiteamietinnössa mainittu viittaus ei siten tosiasiallisesti paranna työnsa vuoksi runsaasti matkustavien asemaa. Tämän johdosta työaikalakiin olisi asetettava konkreettisemmat seikat miten matkustavan työntekijan palautumisesta huolehditaan.

Palautumisesta huolehtimisen ohella matkustamiseen käytetyn ajan osalta kyse on myos työntekijän menettamän vapaa-ajan huomioimisesta. Matka-aika tulisikin olla työnantajan kompensoimaa aikaa, kuulumatta kuitenkaan työaikaan ja enimmaistyöajan laskentaan.
Tämän johdosta olisi saadettava työajan ja lepoajan ohella myös työhönsidonnaisuusajasta ja sen kompensoimisesta.

Työhönsidonnaisuusajalla voitaisiin säädella sellaisesta ajasta, jolloin työntekija on tosiasiallisesti sidottu esimerkiksi matkustamiseen, koulutukseen tai muuhun työnantajan määräämään toimintaan. Työhönsidonnaisuusaikaa koskevalla sääntelyllä pystyttaisiin ratkaisemaan tehokkaasti matkustamisen ja lepoaikojen väliseen suhteeseen liittyviä kysymyksiä.

Varallaolo

Työsuhteen osapuolten neuvotteluasema varallaolon osalta ei ole yhdenvertainen. Erityisesti tilanne korostuu, jos varallaolosta sovitaan samassa yhteydessä, kun uudelle työntekijalle tehdaan työsopimus. Varallaolosäännöstä olisikin kehitettävä mietinnössa esitetystä siten, että laki määrittelisi vähimmäistason varallaolon aiheuttaman sidonnaisuuden johdosta työntekijälle suoritettavasta erillisestä korvauksesta. Lisäksi varallaolosopimus olisi oltava erikseen irtisanottavissa työsopimuksen mukaista irtisanomisaikaa noudattaen.

Joustotyö

Työt, joissa voidaan sopia joustotyöstä ja työt, jotka jäävät työaikalain ulkopuolelle ovat hyvin samankaltaiset. Tämän seurauksena syntyy todennäköisesti runsaasti ongelmia kyseisten säännösten oikeasta tulkitsemisesta. Lisäksi joustotyön tosiasiallinen käyttöala jäänee vähäiseksi, koska sellaiset työt, johon joustotyö voisi mietinnössä esitetyn määrittelyn mukaan tulla kyseeseen katsotaan mitä todennäköisimmin jäävän kokonaan työaikalain ulkopuolelle edellä mainitun soveltamisalapoikkeuksen perusteella.

Työaikapankki

Edustuksellinen sopiminen on osoittautunut toimivaksi tavaksi sopia työaikapankista ja sen ehdoista. Työaikapankki on muutenkin luonteeltaan sellainen järjestely, että edustuksellinen sopiminen on luontevampi tapa sopia työaikapankin ehdoista sen sijaan, että ehdoista sovittaisiin jokaisen työntekijän osalta erikseen.

Säännösta olisi muutettava siten, että työaikapankista ja sen ehdoista sopiminen tapahtuisi ensisijaisesti henkilöstön edustajan kanssa henkilöstöryhmäkohtaisesti tai työpaikan kaikkia henkilöstöryhmiä koskien. Jos henkilöstö tai henkilöstöryhmä ei ole valinnut edustajaa niin tällöin työaikapankista voitaisiin sopia työnantajan ja työntekijän kesken.

Lisäksi työaikapankkisaatavia koskevaa vanhentumissäännösta on selkiytettävä siten, etta työaikapankkiin säästetty erä on vanhentumaton palvelussuhteen kestäessä ja palvelussuhteen päättyessä kanneaika on kaksi vuotta palvelussuhteen päättymisestä.

Lisä- ja ylityö

Säännösta olisi muutettava siten, että työnantajan nimenomaisen määräyksen sijasta ylityön edellytykseksi asetetaan nykyisen työaikalain tapaan työnantajan aloite tai lupa.

Paikallinen sopiminen ja yleissitova työehtosopimus

Voimassa olevasta tyoaikalaista poiketen yleissitovaa tyoehtosopimusta soveltava tyonantaja saisi noudattaa seka sellaisia tyoehtosopimusmaarayksia, jotka ovat sovellettavissa sellaisenaan ilman paikallista sopimista, etta sellaisia tyoehtosopimusmaarayksia, jotka edellyttavat paikallista sopimista. Jarjestaytymattomilla tyonantajilla olisi mietinnon mukaan mahdollisuus tehda yleissitovan tyoehtosopimuksen perusteella paikallisia sopimuksia paikalliseen sopimiseen kelpuuttavan tyoehtosopimuslausekkeen perusteella ja tyoehtosopimuksen sallimissa rajoissa.

Asiantuntijoiden ja ylempien toimihenkilöiden kannalta tämä olisi ongelmallista, sillä on varsin tavallista, että heitä koskevissa työehtosopimuksissa paikallisen sopimuksen osapuolina ovat työnantaja ja työntekijä. Tällöin työnantaja voi tehdä yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvan paikallisen sopimuksen esimerkiksi jo työsopimusta tehtäessä, jolloin tasapuolista ja todellista neuvottelua asiasta ei synny.

Voimassa olevaa lakia ei tältä osin tulisi muuttaa vaan säilyttää yleissitovaa työehtosopimusta noudattavan työnantajan mahdollisuus tehdä paikallisia sopimuksia vain säännollisen työajan järjestelyistä.

Työaikakirjanpito

Työsuojelullisista syistä säännösta olisi muutettava siten, että työaikakirjanpitoon merkitään arvion sijasta toteutuneet lisä-, yli- ja sunnuntaityötunnit sellaisenkin työntekijan osalta, jonka kanssa on sovittu lisä-, yli- ja sunnuntaityökorvauksen suorittamisesta kiinteänä korvauksena. Joustotyötä tekevan työntekijän osalta olisi säännöstä muutettava siten, että säännöllisen työajan ohella myös mahdollinen lisä- tai ylityö merkitaan työaikakirjanpitoon.

Jos työaikakirjanpitoon merkitään vain joustotyotä tekevän työntekijän säännölliset tunnit ilman mahdollisia lisä- tai ylityötunteja, niin se vaikeuttaa olennaisesti mahdollisuuksia huolehtia tai valvoa, että työaika pysyy lain asettamissa vuotuisissa enimmäispuitteissa. Vastaavalla tavalla vaikeutuisi huolehtiminen vuotuisesta enimmäistyöajasta, jos työaikakirjanpitoon merkittaisiin vain arvio lisä-, yli- ja sunnuntaityötunneista siinä tapauksessa, että työntekijan kanssa on sovittu niiden korvaamisesta kiinteämääräisella korvauksella.

Valvonta

Työryhman työssä on jäänyt huomiomatta, että todelliset työajat eivät suurelta osaltaan näy tilastoissa. Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n vuosittaisen työmarkkinatutkimuksen mukaan ylempien toimihenkilöiden keskimääräinen viikkotyöaika on noin kolme tuntia pidempi kuin työsopimuksessa sovittu työaika.

Ylemmät Toimihenkilöt YTN kannattaa lähtökohtaisesti sitä, että työntekijan mahdollisuuksia vaikuttaa oman työaikansa sijoitteluun parannetaan. Toisaalta, koska jo nykyisen työaikalain voimassa ollessa usean ylemmän toimihenkilön tosiasiallinen työaika nk. joustaa yli laissa asetettujen enimmäisrajojen, niin työajan joustavuuden lisääminen entisestään saattaa aikaansaada, että yksityisen sektorin ylempien toimihenkilöiden ja julkistyönantajan palveluksessa olevien korkeakoulutettujen tosiasialliset työajat pitenevät entisestään. Tämän johdosta olisi joustojen lisäämisen ohella kiinnitettävä erityistä huomiota lain toteutumisen valvontaan ja taattava viranomaisille riittävät mahdollisuudet puuttua lain rajojen rikkomiseen.

Lue YTN:n lausunto kokonaisuudestaan tästä.