Matkustatko työasioissa
vapaa-ajallasi?

Toisin kuin ylityöt, jotka on lain mukaan korvattava, matka-aika on ”lainsuojatonta”.

Matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä ole samalla pidettävä työsuorituksena. Työsuoritukseksi matka katsotaan lähinnä ammattikuljettajilla ja joissain muissa poikkeustapauksissa.

Laissa ei siis ole velvoitetta lukea työajaksi säännöllisen työajan ulkopuolella tehtävää matkaa työn suorituspaikalle ja sieltä takaisin – riippumatta siitä, tapahtuuko matka työnantajan nimenomaisesta määräyksestä vai ei. Työajaksi ei lain perusteella lueta myöskään esimerkiksi säännöllisen työajan ulkopuolella juna- tai lentomatkaan käytettyä aikaa, vaikka työntekijä perehtyisikin matkan aikana tulevassa kokouksessa käsiteltäviin asioihin ja asiakirjoihin.

Kokonaan toinen kysymys on, onko matka-ajan huomiotta jättäminen oikein tai kohtuullista. Ei todellakaan ole! Jos käytät sunnuntaipäivän lentomatkaan ollaksesi Singaporessa myyntineuvottelussa maanantaina, niin eihän se vapaa-aikaakaan ole. Se on pois yhteisestä ajasta perheen kanssa, levosta ja harrastuksista.

Matka-ajan korvauksista voidaan sopia

On huomattava, että laki ei suinkaan kiellä työnantajia maksamasta palkkaa matka-ajalta tai korvaamasta sitä vapaa-aikana. Mikäli työ käsittää huomattavan paljon matkustamista, on tällaisesta korvauksesta hyvä sopia erikseen omassa työsopimuksessa.

Viisas työnantaja tarttuukin tähän mahdollisuuteen, sillä oikeudenmukaisuuden kokemus parantaa työhyvinvointia, työmotivaatiota ja sitoutumista työhön.

Matka-ajan korvaamisesta voidaan sopia myös työehtosopimuksessa, jolloin se koskee koko henkilöstöryhmää ja kaikkia työnantajia asianomaisella sopimusalalla. Näin on tehty esimerkiksi Suunnittelu- ja konsulttialan ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksessa.