TYÖAJAN SEURANTA ON OSA TYÖSUOJELUA.
Työaikalaki kaipaa uudistamista, sillä lainsäädäntö ei ole pysynyt työn muuttumisen perässä. Uudenlainen työ vaatii oman ajan käyttöön joustavuutta projektiaikataulujen, matkustamisen ja eri aikavyöhykkeillä työskentelyn vuoksi. Työajan seuranta on nähtävä myös työsuojelun näkökulmasta.
Etätyö on yleistynyt erityisesti korkeasti koulutettujen keskuudessa. On hyvä, että työntekijä tekee työtä silloin ja siellä, mistä siitä on suurin hyöty. Laki määrää työajan seurannan työnantajan tehtäväksi, mutta sen toteuttamisen puuttellisuudesta tai laiminlyönnistä ei koidu sanktiota. Tämä johtaa siihen, että lakia ei aina noudateta. Työntekijän kannalta tilanne on ongelmallinen: työn vaatimukset kasvavat, mutta työsuojelullista työajan kontrollia ei ole.
Työuupumus ei ole uusi käsite, työtaakan alle on uuvuttu niin kauan kuin töitä on tehty. Työuupumus on sekä inhimillisesti että kansallisesti merkittävä ongelma. Kukaan ei tarvitse uupunutta kansakuntaa eikä se kasvata kansantaloutta. Emme halua menettää suomalaista huippuosaamista väsymykselle. Siksi työaikalain on suojeltava myös ylempiä toimihenkilöitä.
Työajan seuraamatta jättämisen hintalappu on Suomelle ja yksittäiselle työntekijälle liian suuri. Jokainen työuupumuksesta johtuva sairastuminen on turha inhimillinen tragedia, joita emme tarvitse. Se heijastuu lähipiiriin ja työyhteisöön aiheuttaen raskaita inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia.
Työuupumuksesta palautuminen ei tapahdu nopeasti. On ehdottoman tärkeää, että parhaita osaajia ei rutisteta tyhjäksi ylisuurella kuormituksella. Liian moni pitkäksi ja tuottoisaksi ajateltu työura katkeaa uupumukseen.
Työajan seuraaminen ei ole laitteista tai järjestelmistä kiinni. Kysymys on ennen kaikkea tahdosta. Haluaako työnantaja ja ylempi toimihenkilö itse oikeasti tietää, kuinka paljon hän tekee työtä.
On hyvä kysymys, miksi työnantajat eivät halua tietää aitoa kokonaistyöaikaa. Uusi, ajan tasalla oleva työaikalaki tekee kysymyksen ja vastauksen arvuuttelun tarpeettomaksi.